Masennus?
Tämä teksti on niille, jotka eivät tiedä masennuksesta sen tarkemmin tai heillä ei ole siitä omaa kokemusta elämässään sekä niille - ketkä ovat parhaillaan tämän aiheen pyörteissä. Haluan myös sanoa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun asiasta kerron ikinä julkisesti. Harvat läheiseni tästä tietävät. Tämä ei ole helppoa, mutta haluan jakaa tarinani, jos joku muu saisi siitä apua omaan tilanteeseensa tai saisi tästä perspektiiviä asioihin muuten. Tiedän, että tämän lukee myös ihmiset, joilla ei ole ollut tuon taivaallista hajua tilanteestani. Ansaitsisin varmaan Oscarin. Astun ovesta sisään Mehiläisen lääkäriasemalle. Mieli on maassa ja jännittynyt. Mielessä pyörii juuri nyt, että mitä helvettiä minä täällä teen? Istun odottamaan lääkäriä ja pääni lyö tyhjää. Silmät vetistyvät ja olo on yksinäinen, vaikka en ole yksin. Tunnekirjo on valtava. Tuntuu että tässä tämä kaikki nyt on. Päin naamaa kaikki, ihan sama. Lääkäri kutsuu minut sisään. Nyt sen tajuan, tuo valkotakkine