Masennus?

Tämä teksti on niille, jotka eivät tiedä masennuksesta sen tarkemmin tai heillä ei ole siitä omaa kokemusta elämässään sekä niille - ketkä ovat parhaillaan tämän aiheen pyörteissä. Haluan myös sanoa, että tämä on ensimmäinen kerta, kun asiasta kerron ikinä julkisesti. Harvat läheiseni tästä tietävät. Tämä ei ole helppoa, mutta haluan jakaa tarinani, jos joku muu saisi siitä apua omaan tilanteeseensa tai saisi tästä perspektiiviä asioihin muuten. Tiedän, että tämän lukee myös ihmiset, joilla ei ole ollut tuon taivaallista hajua tilanteestani. Ansaitsisin varmaan Oscarin.

Astun ovesta sisään Mehiläisen lääkäriasemalle. Mieli on maassa ja jännittynyt. Mielessä pyörii juuri nyt, että mitä helvettiä minä täällä teen? Istun odottamaan lääkäriä ja pääni lyö tyhjää. Silmät vetistyvät ja olo on yksinäinen, vaikka en ole yksin. Tunnekirjo on valtava. Tuntuu että tässä tämä kaikki nyt on. Päin naamaa kaikki, ihan sama.

Lääkäri kutsuu minut sisään. Nyt sen tajuan, tuo valkotakkinen nainen on psykiatri. Olen tullut omassa elämässäni risteykseen ja tarvitsen karttaa mihin mennä.

Psykiatri toivottaa minut tervetulleeksi ja kysyy kuinka hän voisi auttaa?

Purskahdan itkuun. Itken koko 60 min ajan. Tätä ei ole tapahtunut vuosiin, sillä itken harvoin, enkä varsinkaan kenenkään edessä. Olenhan vahva ja aina positiivinen ihminen.

Lääkäri lohduttaa minua ja sanoo, että kerro vain mitä mieleesi tulee. Hän kyselee kysymyksiä aina lapsuudestani tähän päivään. Juuri ja juuri pystyn itkun seasta vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Koen valtavaa epäonnistumista ja itseinhoa. Surua, vihaa ja uupumusta.

20 minuuttia on kulunut käynnistä ja saan täytettäväksi lapun, jonka vastaukset sitten pisteytetään. Kysymykset olivat laidasta laitaan. Pidänkö huolta terveydestäni? Olenko surullinen? Olenko itsetuhoinen?. 

Saan lapun täytettyä ja lääkäri laskee pisteet vastausteni perusteella. Hän katsoo minuun ja sanoo: Kyllä, kuten jo heti arvelin, kyseessä on keskivaikea masennus sekä paha työuupumus. 

Tuijotin vain paperia...Päässä ei liikkunut mitään muuta, kuin miksi? Miten olen tässä tilanteessa?.

45 minuuttia on kulunut ja lääkäri ehdottaa, että ottaisin käyttöön nukahtamislääkkeet sekä mielialalääkkeet. Noh, olinhan valvonut jo pari vuotta nukkuen todella huonosti. Ehkä tämä auttaisi edes nukkumaan, jotta jaksan suoriutua töistä. 

(Kuva omista papereista.)

Mielialalääkitystä harkitsin, mutta päätin kieltäytyä työni vuoksi ja siksi, että tiedän kuinka ne vaikuttavat kehoon. 

Muistan sanoneeni lääkärille, että auta minua vain selviämään arjesta. En nuku. Koen surullista olotilaa päivittäin, vaikkei sille olisi syytä. Suutun todella helposti. En muista mitä olen ystäväni kanssa puhunut puhelimessa samana päivänä. En muista eilistä, en tätä päivää tai huomista. Elän 110% kalenterin varassa. Tämä en ole minä. Kuka oikein olen?

Lääkäri sanoi, että aloitamme kanssani 2 vuoden kestävän psykoterapian kerran viikossa. Minun tulisi käsitellä siellä lapsuuttani sekä tätä päivää.

Masennusta ei pidä hävetä. Se voi myös johtua liiallisesta suorittamisesta ja kuormituksesta. Itselleni masennus syntyi työuupumuksen sekä ihmissuhteiden kiemuroiden vuoksi. Lääkäri arvioi, että olin kärsinyt masennuksesta jo vuosia, jopa tietämättäni. Hän sanoi, että olisi minun toivonut tulevan jo aikaisemmin vastaanotolle. Tunnen olevani sieluton, aivan rikki ja *itun mitätön ihminen.

Jälkiviisaana allekirjoitan täysin lääkärin sanat. Olisin voinut hakea aikaisemmin ulkopuolista apua. Kiitän ystäviäni siitä, että he suorastaan pakottivat minut varaamaan vihdoin ajan ja kohtaamaan ongelmani.

Mitä masennus on?

Yleiskäsite, jolla asiayhteydestä tai voimakkuudesta riippuen tarkoitetaan joko ohimenevää masentunutta mielialaa, masennustilaa tai erilaisten sairaustilojen tai psykologisten häiriöiden oiretta.

Varsinaisissa masennustiloissa keskeinen oire on masentunut mieliala tai selvästi vähentynyt mielenkiinto tai mielihyvä. Oire vaivaa suurimman osan päivästä yhtäjaksoisesti vähintään kahden viikon ajan. Masennustilassa ei kuitenkaan ole kyse pelkästä alentuneesta mielialasta tai mielenkiinnosta, sillä varsinaisen masennustilan diagnosointi edellyttää myös useita samanaikaisia muita oireita.

Tällaisia masennustilalle ominaisia oireita ovat merkittävä painon lasku tai nousu, unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, lähes päivittäinen väsymys tai voimattomuus, liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, arvottomuuden tai kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä sekä kuolemaan liittyvät mielikuvat tai itsemurha-ajatukset. Masennusoireisiin liittyy usein eriasteista ahdistuneisuutta sekä alkoholin lisääntynyttä käyttöä.

Hetkellinen tai lyhytaikainen masentunut mieliala tai suru reaktiona erilaisiin pettymyksiin tai menetyksiin ei siis ole osoitus masennustilasta. Masennustilassa mielialan muutos ja siihen liittyvät oireet saattavat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia, joskus vuosiakin.

Eriasteiset masennustilat ovat hyvin yleisiä. Lievistä masennustiloista kärsii noin 10–15 %, vakavista masennustiloista noin 5 % ja psykoottisista depressioista vajaa 1 % aikuisväestöstä.

- Terveyskirjasto -

Kuka tahansa voi sairastua masennukseen. Masennusta kannattaa hoitaa, jotta se ei pääsisi etenemään ja lopulta kuntoutus voi olla pitkä ja kivinen tie. Itse kävin sillä rajalla. Jos epäilet läheisesi olevan masentunut, ota asia puheeksi ja tarjoa auttavaa kättä.

Masentunut ihminen?

Masentunut ihminen ei välttämättä tarkoita, että sen huomaa ulospäin. Itse osasin esittää olevani onneni kukkuloilla, vaikka asia oli täysin päin vastoin. 

Olen yksin ja yksinäinen, vaikka minulla on perhe ja ystäviä. Ostan lomamatkan - ihan kiva. Ostan uuden laukun - ihan kiva. Ulkona paistaa aurinko - ihan sama. Vietämme ystävien kanssa aikaa - en jaksaisi. Joku pyytää minua treffeille - näen punaista. Tänään voisin herätä ajoissa - torkutan neljä tuntia. Nyt syön terveellisesti - haen pizzaa, en jaksa tehdä ruokaa. Kirjeitä sataa postiluukusta - laitan ne avaamattomina kaappiin. 

Itse koen, että ulkopuolisesta avusta oli hyötyä. Sain puhua ihmisen kanssa, joka todella ymmärsi ja kuunteli minua. Olin aina vähätellyt ongelmiani, mutta psykiatri ja psykoterapeutti olivat täysin toista mieltä. MInun oli nyt lupa kokea tunteeni ja näyttää suruni. Oikeasti. Jälkeenpäin ymmärsin, että noh, on totta että viimeisten vuosien aikana on sattunut ja tapahtunut isoja asioita. 

Lapsuuden traumat, aina liikaa töitä, miesten jatkuva kaltoinkohtelu, läheisten kuolemat, jatkuva stressi, oma terveys sekä uniongelmat. Tässä valmis paketti mielen järkkymiselle. 

Ymmärsin, että näiden asioiden kantaminen yksin aikuisiän ajan, ei ollutkaan tarpeellista. Olin kuitenkin aina porskuttanut eteenpäin, tuli mitä tahansa vastaan. Ehkäpä myös luja luonteeni ei antanut periksi sille, että kokisin olevani heikko ihminen. Mutta hei, se onkin ihan ok. 

Tänä päivänä teen itse töitä masennuksesta kärsivien kanssa. Olemme saaneet yhdessä hienoja tuloksia aikaan ja valoa on tullut tunnelin päähän. Lääkitykset ovat jääneet ja elämänilo palannut asiakkaillani arkeen. Olen todella ylpeä ja iloinen saavutuksistanne! Tiedän, ettei se ole todellakaan helppoa. Ihan omasta kokemuksestani. Tiedän tasan tarkaan mitä olette käyneet läpi.

En ikinä syytä perhettäni, ystäviäni tai itseäni tästä. Ihmisen mieli on monimutkainen kapistus ja itseään pitää oppia tuntemaan ja antamaan anteeksi.

Toivottavasti tämä teksti herätti jotain uusia ajatuksia tai oivalluksia. Olenhan aina halunnut auttaa ihmisiä ja aion niin myös jatkaa.

"Joskus vahvatkin murtuu." - Cheek.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

x M

P.s. 

Muista elää sun elämää ja tee sinä itsesi onnelliseksi. Jos yhteen ihmiseen pitää elämässä luottaa, se olet sinä itse. Kuljet aina itsesi mukana, kävi miten kävi.